Latest Posts

Summer in Greece

This summer, we decided to go with a friend family on a holiday to Greece with their two sweet children – in ages 1 and 2,5 years. We booked a summer house with a private pool, the most convenient option in our opinion when travelling with small children.

Our daily routines consist of having a late breakfast, napping after the breakfast for the youngest ones (and sometimes the bigger ones too), taking the car to eat late lunch and swim in the sea. In the evenings, we come back to our house, swim a bit more and prepare our own dinner. If I wake up early enough, before it gets super got, I go for a run in the surroundings.

I have planned to go at least on a couple of days to hike to the mountains. However, this requires an early wake up morning (5.00am) as the weather becomes extremely hot around 10:00 am. Unfortunately, I forgot my driving license home and therefore, cannot drive the car myself. To succeed with my early morning hike plan, I need to motivate someone with a driving license by to join me – or at least to wake up early and drive me half an hour to the mountains.

Today we went to Nobelos to eat late lunch. It is a beautiful restaurant in the north part of the Zakynthos island. Everything we ate was lovely. As starters, we decided to share some bruschetta and garlic bread. As the main course, I took a fish soup. The portions were big and very tasty.

What worries me, is the animal welfare in Greece. We have seen too many dogs that are connected to a chain or in a cage….in this hot weather, without entertainment or affection….not even speaking about freedom. Also many horses a kept in a leash. For me, this could be in the future a big enough reason not to travel to a country that treats the animals like this. I do not know yet what I will do, but I have decided that one thing in my life what I will do is in some way structurally improve the animal welfare in this world.

Welcome!

I used to write my fitness and food focused blog for years, but at the time I finished my studies and started to work full time, I stopped blogging. However, I have always loved to write.

I am not the most creative person in the world, but I feel the need to have a channel where I can fully express my creativity – in my own way. Sometimes it is drawing, sometimes it is running without a plan. Sometimes, it is scrolling through recipes and letting the imagination modify them based what I that moment have in the kitchen.

I actually started one blog in April in my mother tong – Finnish. However, I realised that many of my friends do not understand a word of Finnish, and the most important purpose of my blog is to share my daily things with friends far away – in a different way that an app or call would do.

The second purpose of my blog is to store my recipes in a way that I can find them later back. I want to have my recipes in a digital format, but saving them just on my laptop does just not feel right. I would like to inspire others also to try new recipes.

The third purpose of my blog is to share my adventures, especially sports. How weird it could sound, but sharing the sports motivates me. I guess there is a reason Strava is there…

And the name of my blog, it comes from the fact that I eat mainly vegan, but occasionally enjoy some dairy, fish or meat.

I am very happy that you are here. Welcome to my new blog.

Nokkos shakshuka

Mun vakkarilistalle on päätynyt vihreä shakshuka, jonka yleensä teen pinaatista. Nyt oli pinaatti loppu, joten otin aamukävelylle pussin ja hanskat mukaan ja poimin nokkoset metsästä shaksukaan. Nokkonen on paistettuna rakenteeltaan hieman karheampaa kuin pinaatti. Myös maku on hieman vahvempi kuin pinaatissa, hieman ”yrttinen”. Kannattanee pahimpia koiran ulkoilureittejä ja autoteiden reunoja välttää näitä kerätessä. Ja hanskat on priima apu 🙂


Nokkos shakshuka

  • Annoksia: 2-3
  • Vaikeusaste: helppo
  • Tulosta

Freesi ja täyttävä brunssiherkku kesäviikonlopulle.

Vihreä shakshuka on reilun täyttävä brunssiruoka viikonlopulle. Tämä alkukevään version on tehty nokkosesta. Muina vuodenaikoina nokkosen voi korvata pinaatilla. Nauti sinällään tai mehevän patongin kanssa!

Ainekset

– Noin litra nokkosen lehtiä
– 2 shalottisipulia
– 3 valkosipulin kynttä
– 6 kananmunaa
– oliiviöljyä
– kuminaa, suolaa, mustapippuria

Ohje

1.Pilko sipulit ja valkosipuli ja kuullota oliiviöljyssä.
2.Huuhdo pinaatit kunnolla ja lisää sipulisilpun joukkoon. Anna hautua sen verran, että pinaatti pienenee noin puoleen alkuperäisestä koosta. Nokkonen ei yhtä paljon kutistu kuin pinaatti.
3.Lisää kaikki mausteet ja sekoita kunnolla.
4.Levitä seos laakeaksi pannulle ja tee jokaiselle munalle tyhjä aukko pannulle. Jätä kuitenkin vihannesseosta kolojen joka puolelle, jottei munat levähdä. Laita hieman oliiviöljyä joka koloon ja lisää kananmunat.
5.Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä.
6.Kun munat alkavat olla kypsät, murustele päälle mozzarella ja anna hautua kannen alla niin pitkään, että mozzarella on mukavasti sulanut.

Sunnuntaiaamun treeni

Hollannissa on kuntosalit ollut kiinni melkein vuoden alusta saakka. Viime viikolla vihdoin urheilupaikat saivat luvan aueta. Salille pitää varata aika etukäteen ja maskia on pidettävä aina kun ei juuri ole treenamassa päällä. Varasin sunnuntaiaamun aikaisimman ajan (08:30) ja salilla olikin mun lisäksi ainoastaan yksi ihminen. Tänne blogiin aion kirjoittaa lähinnä omaksi muistin jatkeekseni mun treenejä, mutta hauskaa, jos joku näitä lukee 🙂

Aloitin treenin 10 min kävelyä ja juoksua, jonka jälkeen lämmittelin vielä kymmenisen minuuttia ilman painoja. Treenin loppuun kävelin ylämäkeen 10 min maton maksiminousulla.

Ohjelma

– Maastaveto (40kg – 12 toistoa – 4 sarjaa)
– Lantionnosto (30kg – 12 toistoa – 4 sarjaa)
– Yhden jalan kyykky korokkeelta (2x5kg – 12 toistoa – 3 sarjaa)
– Suoraan taaksepotkuja ilman painoja (x50 per puoli)
– Koiran kusetus ilman painoja (x50 per puoli)

Kuka minä olen?

Moikka moi! Olen 32-vuotias espoolainen, joka alunperin töiden takia päätyi Hollantiin. Asumme 11 kk ja 6 kk ikäisten kissanpentujen ja avopuolisoni kanssa meille uudessa, mutta 100-vuotta vanhassa omakotitalossa.

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Mulla on aiemmin ollut yksi blogi (fitnestä), jonka kirjoittaminen loppui kun työkuviot tiivistyivät mm. uusien tehtävien ja kielten opettelun takia. Nyt mulla on onneksi pitkästä aikaa tasapainoisempi hetki meneillään ja nyt tuntuu siltä, että on aika alkaa kirjoittaa oman elämän juttuja talteen. Ehkä joku haluaa niitä lukea, mutta blogin tärkeimpänä tavoitteena on pysyä mulle päiväkirjana, mitä omassa elämässä on meneillään. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin paljon motivoivampaa mulle kuin yksityisen päiväkirjan. Kun tietää, että joku muukin saattaa mun juttuja lukea, tulee enemmän fiilistä tuottaa parempaa tekstiä ja valaista asioita eri tavalla kuin vain jos kirjoittasi ajatuksenjuoksua.

Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja teen töitä kemian teollisuudessa Europoortin alueella, Rotterdamin vieressä. Kirjoittaa saan kyllä omassa työssä. Hollanniksi tällä hetkellä, mikä alkaa tuntua luonnollisemmalta ja luonnollisemmalta päivä päivältä, mutta ehdottomasti haaste se on edelleen.

Liikuntapuolella olen pitkään harrastanut suunnistusta. Tällä hetkellä eniten pyöräilen maantiepyörällä, juoksen ja jumppaan Caroline Girvanin videoiden motivoimana. Vaellus ja vuoret ovat erittäin lähellä mun sydäntä. Kävin riparin vaellusriparina ja siellä mulle iski Lapin himo. Viimeisimpänä seikkailuna Kilpisjärven hiihtovaellus helmikuussa. Hollannissa vaellusmaastot on aika tylsät, mutta aina kuin mahdollista, niin kipaisen vuorille. Aloitin kiipeilyharratusten paikallisessa kiipeilyhallissa vuosi sitten viimeisen Sveitsin hurjan jyrkänteen kiipeilyn (ilman hyviä varusteita ja taitoja) pelästyttämänä. Kiipeily on nyt tauolla kunnes liikuntapaikat aukeaa. Ja kunhan kuntosalit aukeaisivat koronasulun vihdoin loputtua, kipaisisin takaisin kuntosalille, mutta siihen saakka (ja varmaan sen jälkeenkin) Carolina ja juoksupolut pitäävät mut vauhdissa.

Vuosi vuodelta alan tykkäämään yhä enemmän ruoanlaitosta (ja myös syömisestä). Kokeilen jatkuvasti uusia reseptejä. Jotkut jäävät permanenttilistalle, joita teen aina uudestaan. Tällä hetkellä olen hurahtanut uuniruokiin, jotka muhisevat matalassa lämmössä pitkään. Tuntuu, että ruoasta tulee niin paljon mehevämpää, kun se saa rauhassa, useita tunteja paistua.

Tavoitteena kissan kanssa on kouluttaa hänestä vaelluskissa. Hänen nimensä on Coos (hollantilainen nimi, joka vastaa Kallea) ja hän on byhä birman kissa. Itse olisin hakenut löytöeläintarhasta ihan minkä vain karvaisen otuksen, mutta avopuolisollani oli lapsuudestaan hyviä muistoja juuri birmoista, ja niin Mr. Coos muutti meille. Hän on erittäin ihmisrakas ja älykäs otus, jota kaipaa paljon huomiota. Hän on jo hyvin tottunut valjaisiin, huonon sään takkiin (joka on pieni, toim. huom. osta uusi isompi), autoihin ja polkupyöriin. Vielä on opettelemista koirien kanssa, sekä siinä, että käveltäisiin, eikä koko ajan jumahdettaisi niitä niin mielenkiintoisia naapureiden kukkalaatikoita ja viemäreitä tutkimaan. Meillä on suunnitelmana ottaa Coos kesäloma (hope hope) autoreissulle jonnekin lähimaastoihin Eurooppaan vaeltamaan meidän kanssa. Ainakin se ikkunallinen kissareppu on hommattava. Onko kenelläkään muita vinkkejä kissan kanssa reissaamiseen, ja etenkin vaeltamiseen? 🙂

Tervetuloa!

Hypin riemusta kun saan aloittaa tämän blogin kirjoittamisen! Mulla on kova hinku luoda kanava jossa voin päästää mun luovuuden valloilleen. Rakastan liikuntaa sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Postaukset tulevat olemaan lifestyle henkisiä postauksia, joissa välillä jaan lempparireseptejäni ja toisinaan kerron treeneistäni ja arjen askareistani.

Asun avopuolisoni ja kahden kissamme kanssa omakotitalossa Hollannissa. Muutin Hollantiin vajaa kolme vuotta sitten kun työni toi minut tänne ekspaattina. Tämän hetken projektina on meneillään olohuoneen remontointi ja 8 kuukautisen kissan totuttaminen maailman menoon. Viimeisin seikkailuni oli hiihtovaellus Kilpisjärvellä maaliskuun alussa hyvän ystäväni kanssa.

Nähdään pian! 🙂

Terkuin,

Follow my blog with Bloglovin